Warren Buffett on jälleen julkaissut vuosittaisen kirjeensä (PDF) Berkshire Hathawayn osakkeenomistajille. Buffett kritisoi pitkän juoksuajan optioiden hinnoittelua Black-Scholesin kaavan perusteella. Yritän tutkia lyhyesti, onko hänen kritiikkinsä perusteltua käymällä läpi hänen kirjeessään sivulla 19/22 oleva käsittely.
Buffett tarkastelee esimerkinomaisesti S&P 500 -indeksiin kohdistuvan myyntioption myymistä. Option juoksuaika on 100 vuotta ja toteutushinta 903 (joka oli ko. indeksin arvo 31.12.2008). Black-Scholesia käyttämällä Buffett on laskenut tällaiselle optiolle tulkintani mukaan hinnan $2,2575.
Mielestäni preemio vaikuttaa suhteellisen järkevästi lasketulta, mikäli ylipäätään halutaan B-S:ia käyttää. Tähän tulokseen voidaan päätyä esimerkiksi käyttämällä volatiliteettiarviona vuosien 1926-1988 välisenä aikana Yhdysvaltojen koko osakemarkkinoiden tuoton vuosittaista volatiliteettia, joka oli keskimäärin noin 20 prosenttia. Lisäksi laskelmassa oletetaan riskittömän koron olevan suunnilleen 3,74 prosenttia.
Buffettin kanta on selvästi se, että B-S:n antama option hinta on liian suuri. Hän ei tarjoa tilalle mitään selvää ehdokasta option hinnaksi, joten hän ei varsinaisesti esitä mitään eksaktia väitettä, jota voitaisiin lähteä kumoamaan. Nähdäkseni hän hahmottelee eräänlaista odotusarvoperiaatteen avulla tapahtuvaa option hinnoittelua varustettuna näppituntumalla heitetyillä todennäköisyysarvioilla indeksin liikkeistä. Kuitenkin tämän kaltaisella periaatteella vaikkapa yhden askeleen lelumalleissa päädytään täysin vääriin optioiden hintoihin, eikä option hinta todellisuudessa edes riipu siitä, millä todennäköisyydellä kohde-etuus nousee tai laskee. Ainoastaan option kassavirran toistavan salkun hinta ratkaisee.
Buffett antaa myös ymmärtää, että volatiliteetin huomiointi on jokin perustavanlaatuinen virhe pitkän juoksuajan optioissa, mikä on uskomaton näkemys, kun huomioidaan, että optiokaupankäynnissä nimenomaan volatiliteetin arviointi on täysin keskeisessä asemassa. Perus B-S:ssä muut muuttujat ovat suoraan markkinoilta nähtävissä (vaikka pitkä aikaväli tietysti vaikeuttaa korkotason arviointia).
Black-Scholesia voidaan kritisoida paljon terävämminkin, mistä linkittämäni Wikipedian artikkelikin on hyvä paikka aloittaa asiaan perehtyminen. Ennustan Buffettin tekevän vielä erittäin merkittäviä tappioita johdannaiskaupoissaan. Hän ei ilmeisesti tunne aihetta.
maanantai 16. maaliskuuta 2009
sunnuntai 8. maaliskuuta 2009
Pohdintaa populaatiomallista
Edellisessä tekstissäni käsittelemäni populaatiomalli kaivannee kepeämpääkin tulkintaa tuekseen.
Olen taipuvainen tulkitsemaan joukon Me koostuvan kantasuomalaisista ja joukon Ne maahanmuuttajista ja maahanmuuttajataustaisista (vaikka myös vaihtoehtoisia kulttuuriin tai uskontoon liittyviä tulkintoja voidaan pitää perusteltuina). Mitä tämä maahanmuuttajataustainen sitten tarkoittaa ja mihin on vedettävä rajapyykki, jonka jälkeen maahanmuuttajataustainen mahdollisesti tulkitaan kantasuomalaiseksi. Luonnollisena vaatimuksena tällaisessa siirtymässä joukkojen välillä on, että sen tulkinta on niin universaalisti voimassa, ettei se käytännössä mahdollista kaksoisstandardia kielenkäytössä ja esimerkiksi uutisoinnissa. Tarkoitan tällä sitä, että ihminen niin ilmeisesti kuuluu jompaankumpaan luokkaan, ettei hänen positiivisia saavutuksiaan (työllistyminen, yrityksen perustaminen) nähdä merkkinä joukon Ne edustajien hyvyydestä ja hänen negatiivisia saavutuksiaan (työttömyys, rikollisuus) joukon Me pahuuden tuotoksena tai kääntäen, intresseistä riippuen.
Olen itse isoisäni isän syntyperän vuoksi maahanmuuttajataustainen, mutta kaikki muut suvun haarat ovat vaikuttaneet Suomen nykyisellä alueella niin pitkään kuin niitä voidaan sukututkimuksen avulla seurata. Viimeiset kulttuuriset merkit maahanmuuttajataustaisuudesta ovat olleet näkyvissä isoisäni sukupolvessa, eikä mitään erottavia tekijöitä kantasuomalaisuudesta ole tuon jälkeen ollut. Näin ollen katson kuuluvani erittäin vankasti kantasuomalaisten joukkoon, enkä usko kovin monen olevan eri mieltä.
Tästä lähtökohdasta katson siirtymän kantasuomalaisten joukkoon olevan mahdollinen eli esi-isien valtaosan täytyy olla kantasuomalaisiksi tulkittavia. Siirtymä ei todellakaan ole helppo, eikä se ole nopea. Tällä tavoin määritelty siirtymä tarkoittaa, että mitään selvää rajaa siitä, kuinka monennen sukupolven maahanmuuttajataustainen on edelleen maahanmuuttajataustainen ei ole, sillä lisääntyminen oman ryhmänsä sisällä ei välttämättä koskaan muuta maahanmuuttajataustaisuutta.
Edellä annettu "määritelmä" on varmasti epätarkka, monin tavoin ongelmallinen ja monen mielestä rasistinen. Esimerkkien valossa siirtymä kuitenkin on sekä ulkoisen tunnusmerkistön että kulttuurin osalta juuri näin hidasta. Pohjois-Amerikkaan alkoi suuntautua voimakasta maahanmuuttoa 1500-luvun lopussa, mutta alkuperäisväestön ulkoiset piirteet ja kulttuuri on edelleen hyvin voimissaan. Siirtymää joukkojen välillä tapahtuu, mutta pariutumisessa preferoidaan omia sosiaalisia ja kulttuurisia piirejä. Populaatiomallin kannalta tämä tarkoittaa muuttujan d saavan itseisarvoltaan erittäin pieniä arvoja, eikä merkkikään mielestäni ole lainkaan selvä (tämä on rasistista ja alarmistista).
Yritetään seuraavaksi soveltaa mallia Suomeen. Kantasuomalaisten määrän voidaan olettaa lisääntyvän 0,43 prosenttia (2007) vuodessa, vaikka asian mallintaminen vakiolla on erittäin epätarkkaa. Ulkomaalaisten syntyvyydestä Helsingissä on olemassa tilastoja:
On tietenkin huomattava, että kuva käsittelee pelkästään syntyvyyttä. Ulkomaalaisten kuolevuus on suhteessa ratkaisevasti pienempää kuin kantasuomalaisilla, mikä johtuu heidän ikäjakaumastaan. Ilman tarkempaa tietoa kuolevuudesta emme voi tehdä kovin tarkkaa arviota ulkomaalaisten määrän sisäisestä kasvuvauhdista eli muuttujasta b, mutta merkittävästi kantasuomalaisia suuremmasta vauhdista puhutaan. Siten yksittäisten muuttujien arvojen määritys mallin tarpeisiin on vaikeaa. Onneksi meillä on tästä huolimatta keinomme.
Saadakseni funktion N(t) kertoimet jotenkin hallintaan sovitan ulkomaalaisten määrään pienimmän neliösumman menetelmällä funktion tyyppiä f(t) = a1exp(a2t)+a3 (missä ai:t ovat määrättäviä parametreja), joka on samaa tyyppiä kuin N:n lauseke tulee tässä käytännöllisessä tapauksessa väistämättä olemaan. Kannattaa huomata, että kyseinen funktiotyyppi ei ole erityisen helppo sovitettava, sillä algebrallista ratkaisua ei ole olemassa, joten joudutaan turvautumaan numeerisiin menetelmiin.
Tulos on esitetty seuraavassa graafissa, joka kuvaa ulkomaalaisten (kielen mukaan) lukumäärää Suomessa (sininen viiva) ja määrään sovitettua eksponentiaalista mallia (punainen viiva).

Kuten aikaisemman merkinnän laskelmasta nähtiin, on tärkeää tietää, onko b > d ja omilla määritelmilläni voidaan mielestäni turvallisesti lähteä siitä hypoteesista, että näin todellakin on. Dataan fitattu eksponenttifunktio antaa b-d = 0,0344.
Olen valmis lähtemään siitä, että myös b-d-a > 0 eli b on niin rajusti suurempi kuin d, että epäyhtälön suunta on edellä mainittu (suvaitsevaisessa diskurssissa tämä on rasistista ja alarmistista, vaikka ensinäkemältä voisi luulla, että teen vain laskelmia ja arvioita mallin pohjalta).
Näin ollen edellisessä laskelmassani päädyttäisiin Suomen nykytilanteessa suhteen N/M raja-arvoon (b-d-a)/d, jonka arvoa täytyy yrittää myöhemmin approksimoida.
Olen taipuvainen tulkitsemaan joukon Me koostuvan kantasuomalaisista ja joukon Ne maahanmuuttajista ja maahanmuuttajataustaisista (vaikka myös vaihtoehtoisia kulttuuriin tai uskontoon liittyviä tulkintoja voidaan pitää perusteltuina). Mitä tämä maahanmuuttajataustainen sitten tarkoittaa ja mihin on vedettävä rajapyykki, jonka jälkeen maahanmuuttajataustainen mahdollisesti tulkitaan kantasuomalaiseksi. Luonnollisena vaatimuksena tällaisessa siirtymässä joukkojen välillä on, että sen tulkinta on niin universaalisti voimassa, ettei se käytännössä mahdollista kaksoisstandardia kielenkäytössä ja esimerkiksi uutisoinnissa. Tarkoitan tällä sitä, että ihminen niin ilmeisesti kuuluu jompaankumpaan luokkaan, ettei hänen positiivisia saavutuksiaan (työllistyminen, yrityksen perustaminen) nähdä merkkinä joukon Ne edustajien hyvyydestä ja hänen negatiivisia saavutuksiaan (työttömyys, rikollisuus) joukon Me pahuuden tuotoksena tai kääntäen, intresseistä riippuen.
Olen itse isoisäni isän syntyperän vuoksi maahanmuuttajataustainen, mutta kaikki muut suvun haarat ovat vaikuttaneet Suomen nykyisellä alueella niin pitkään kuin niitä voidaan sukututkimuksen avulla seurata. Viimeiset kulttuuriset merkit maahanmuuttajataustaisuudesta ovat olleet näkyvissä isoisäni sukupolvessa, eikä mitään erottavia tekijöitä kantasuomalaisuudesta ole tuon jälkeen ollut. Näin ollen katson kuuluvani erittäin vankasti kantasuomalaisten joukkoon, enkä usko kovin monen olevan eri mieltä.
Tästä lähtökohdasta katson siirtymän kantasuomalaisten joukkoon olevan mahdollinen eli esi-isien valtaosan täytyy olla kantasuomalaisiksi tulkittavia. Siirtymä ei todellakaan ole helppo, eikä se ole nopea. Tällä tavoin määritelty siirtymä tarkoittaa, että mitään selvää rajaa siitä, kuinka monennen sukupolven maahanmuuttajataustainen on edelleen maahanmuuttajataustainen ei ole, sillä lisääntyminen oman ryhmänsä sisällä ei välttämättä koskaan muuta maahanmuuttajataustaisuutta.
Edellä annettu "määritelmä" on varmasti epätarkka, monin tavoin ongelmallinen ja monen mielestä rasistinen. Esimerkkien valossa siirtymä kuitenkin on sekä ulkoisen tunnusmerkistön että kulttuurin osalta juuri näin hidasta. Pohjois-Amerikkaan alkoi suuntautua voimakasta maahanmuuttoa 1500-luvun lopussa, mutta alkuperäisväestön ulkoiset piirteet ja kulttuuri on edelleen hyvin voimissaan. Siirtymää joukkojen välillä tapahtuu, mutta pariutumisessa preferoidaan omia sosiaalisia ja kulttuurisia piirejä. Populaatiomallin kannalta tämä tarkoittaa muuttujan d saavan itseisarvoltaan erittäin pieniä arvoja, eikä merkkikään mielestäni ole lainkaan selvä (tämä on rasistista ja alarmistista).
Yritetään seuraavaksi soveltaa mallia Suomeen. Kantasuomalaisten määrän voidaan olettaa lisääntyvän 0,43 prosenttia (2007) vuodessa, vaikka asian mallintaminen vakiolla on erittäin epätarkkaa. Ulkomaalaisten syntyvyydestä Helsingissä on olemassa tilastoja:

On tietenkin huomattava, että kuva käsittelee pelkästään syntyvyyttä. Ulkomaalaisten kuolevuus on suhteessa ratkaisevasti pienempää kuin kantasuomalaisilla, mikä johtuu heidän ikäjakaumastaan. Ilman tarkempaa tietoa kuolevuudesta emme voi tehdä kovin tarkkaa arviota ulkomaalaisten määrän sisäisestä kasvuvauhdista eli muuttujasta b, mutta merkittävästi kantasuomalaisia suuremmasta vauhdista puhutaan. Siten yksittäisten muuttujien arvojen määritys mallin tarpeisiin on vaikeaa. Onneksi meillä on tästä huolimatta keinomme.
Saadakseni funktion N(t) kertoimet jotenkin hallintaan sovitan ulkomaalaisten määrään pienimmän neliösumman menetelmällä funktion tyyppiä f(t) = a1exp(a2t)+a3 (missä ai:t ovat määrättäviä parametreja), joka on samaa tyyppiä kuin N:n lauseke tulee tässä käytännöllisessä tapauksessa väistämättä olemaan. Kannattaa huomata, että kyseinen funktiotyyppi ei ole erityisen helppo sovitettava, sillä algebrallista ratkaisua ei ole olemassa, joten joudutaan turvautumaan numeerisiin menetelmiin.
Tulos on esitetty seuraavassa graafissa, joka kuvaa ulkomaalaisten (kielen mukaan) lukumäärää Suomessa (sininen viiva) ja määrään sovitettua eksponentiaalista mallia (punainen viiva).

Kuten aikaisemman merkinnän laskelmasta nähtiin, on tärkeää tietää, onko b > d ja omilla määritelmilläni voidaan mielestäni turvallisesti lähteä siitä hypoteesista, että näin todellakin on. Dataan fitattu eksponenttifunktio antaa b-d = 0,0344.
Olen valmis lähtemään siitä, että myös b-d-a > 0 eli b on niin rajusti suurempi kuin d, että epäyhtälön suunta on edellä mainittu (suvaitsevaisessa diskurssissa tämä on rasistista ja alarmistista, vaikka ensinäkemältä voisi luulla, että teen vain laskelmia ja arvioita mallin pohjalta).
Näin ollen edellisessä laskelmassani päädyttäisiin Suomen nykytilanteessa suhteen N/M raja-arvoon (b-d-a)/d, jonka arvoa täytyy yrittää myöhemmin approksimoida.
lauantai 21. helmikuuta 2009
Populaatiomalli
Tiedemies esitti kommenttiosastollaan populaatiomallin maahanmuuttoon liittyen. Tässä hänen tekstinsä:
Mallinetaan tätä näin: On kaksi populaatiota, M ja N (me ja ne). M:n populaatio kasvaa tahdilla aM. Oletetaan, että raja avataan ja N alkaa kasvaa. N:n kasvu tulee syntyvyydesta suhteellisesti bN ja nettomuutosta jokin vakiomäärä c. Oletetaan myös, että populaatiolla ei ole varsinaista rajaa niin, että kokonaispopulaatio voi kasvaa "loputtomiin".
Lisäksi oletetaan, että N:stä alkaa pikkuhiljaa siirtyä väkeä M:än tahdilla d. Tämän osasta mallia voi tietysti kiistää sanomalla, että sopeutunutkin toisen populaation asukas on "vieras" vaikka olisi kuinka monta sukupolvea ollut maassa. [...]
Jos siis meillä on tänä vuonna M "meitä" ja N "niitä", niin seuraavana vuonna M_2 = (1+a)M + dN ja
N_2 = (1+b)N - dN + c.
Tämä voi olla helpompi ratkaista differentiaaliyhtälönä niin että
M'(t) = d*N(t) + aM(t) (I)
N'(t) = (b-d)N(t) + c (II)
En nyt jaksa laskea, mutta a:n, d:n, b:n ja c:n arvoista voi laskea mille suhteelliselle osuudelle N/M stabiloituu.
Nämä luvut voi ratkaista empiirisesti. JA malliin voi lisätä jotain rajoituksia ja muita oletuksia, mutta perusperiaate on tämä.
Käsitellään harjoituksen vuoksi esitettyä differentiaaliyhtälöparia ja suhteen N/M raja-arvoa.
Täsmällisyyden vuoksi tutkitaan mieluummin alkuarvotehtävää, joka koostuu annetuista yhtälöistä (I) ja (II) sekä alkuehdosta M(0) = m ja N(0) = n, missä m ja n siis ovat joitakin tunnettuja vakioita.
Kaikki ratkaisufunktiot tulevat olemaan ratkaisuja koko reaaliakselilla, eikä asiaa korosteta myöhemmin erikseen.
Jälkimmäinen yhtälö (II) on ensimmäisen kertaluvun lineaarinen vakiokertoiminen differentiaaliyhtälö, jonka ratkaisu on (todistus derivoimalla)
N(t) = c/(d-b) + f*exp((b-d)t),
missä f on mielivaltainen vakio, kun d-b != 0. Huomioimalla alkuehto saadaan
N(t) = c/(d-b) + (n - c/(d-b))exp((b-d)t).
Kun d = b, saadaan ratkaisu
N(t) = ct + f,
missä f on mielivaltainen vakio. Huomioimalla alkuehto saadaan
N(t) = ct + n.
Jatkossa alkuehto huomioidaan ilman eri mainintaa.
Koska N nyt tunnetaan, saadaan yhtälö (I) ratkaistua samalla tavoin ensimmäisen kertaluvun lineaarisen vakiokertoimisen differentiaaliyhtälön ratkaisukeinolla ja ratkaisuksi saadaan
M(t) = exp(at)d((c/(ab-ad))exp(-at)+(n-c/(d-b))(1/(b-d-a))exp((b-d-a)t) + K*exp(at),
missä K = m-d(c/(ab-ad) + (n-c/(d-b))(1/(b-d-a))), kun a != 0, d-b != 0 ja b-d-a != 0.
Kun a = 0, saadaan M ratkaistua (jakautuu kahteen osaan sen mukaan, onko d-b != 0 vai ei)
M(t) = (1/2)cdt2 + dnt + m,
kun d-b = 0, ja
M(t) = m + K + cdt/(d-b) - K exp((b-d)t),
missä K = d(n(d-b)-c)/(b-d)2, kun d-b != 0.
Kun a != 0 ja d = b, saadaan vakiokertoimisen yhtälön ratkaisutavalla
M(t) = -(cd/a)t - d(c+an)/a2 + (m+d(c+an)/a2)exp(at).
Kun a != 0 ja d != b ja b-d-a = 0, saadaan
M(t) = exp(at)d((c/(ab-ad))exp(-at)+(n-c/(d-b))t) + (m-cd/(ab-ad))exp(at).
Nyt ollaan valmiita tutkimaan suhteen N(t)/M(t) raja-arvoa, kun t:n annetaan kasvaa rajatta.
Kun a = 0 ja d = b, suhde N/M -> 0.
Kun a = 0 ja b-d < 0, suhde N/M -> 0.
Kun a = 0 ja b-d > 0, suhde N/M -> b/d-1.
Kun a > 0 ja d = b, suhde N/M -> 0.
Kun a < 0 ja d = b, suhde N/M -> -a/d.
Kun a > 0 ja b-d > 0 ja b-d-a = 0, suhde N/M -> 0.
Ehdot a > 0 ja b-d < 0 ja b-d-a = 0 eivät voi olla yhtäaikaa voimassa.
Ehdot a < 0 ja b-d > 0 ja b-d-a = 0 eivät voi olla yhtäaikaa voimassa.
Kun a < 0 ja b-d < 0 ja b-d-a = 0, suhde N/M -> -a/d.
Kun a > 0 ja b-d > 0 ja b-d-a > 0, suhde N/M -> (b-d-a)/d.
Kun a > 0 ja b-d > 0 ja b-d-a < 0, suhde N/M -> 0.
Ehdot a > 0 ja b-d < 0 ja b-d-a > 0 eivät voi olla yhtäaikaa voimassa.
Kun a > 0 ja b-d < 0 ja b-d-a < 0, suhde N/M -> 0.
Kun a < 0 ja b-d > 0 ja b-d-a > 0, suhde N/M -> (b-d-a)/d.
Ehdot a < 0 ja b-d > 0 ja b-d-a < 0 eivät voi olla yhtäaikaa voimassa.
Kun a < 0 ja b-d < 0 ja b-d-a > 0, suhde N/M -> -a/d.
Kun a < 0 ja b-d < 0 ja b-d-a < 0, suhde N/M -> -a/d.
Uskoakseni suurempia virheitä ei ole tuloksiin eksynyt. Huomauttakaa toki, jos jotain löydätte. Filosofista pohdintaa mallista seuraa myöhemmissä merkinnöissä.
Mallinetaan tätä näin: On kaksi populaatiota, M ja N (me ja ne). M:n populaatio kasvaa tahdilla aM. Oletetaan, että raja avataan ja N alkaa kasvaa. N:n kasvu tulee syntyvyydesta suhteellisesti bN ja nettomuutosta jokin vakiomäärä c. Oletetaan myös, että populaatiolla ei ole varsinaista rajaa niin, että kokonaispopulaatio voi kasvaa "loputtomiin".
Lisäksi oletetaan, että N:stä alkaa pikkuhiljaa siirtyä väkeä M:än tahdilla d. Tämän osasta mallia voi tietysti kiistää sanomalla, että sopeutunutkin toisen populaation asukas on "vieras" vaikka olisi kuinka monta sukupolvea ollut maassa. [...]
Jos siis meillä on tänä vuonna M "meitä" ja N "niitä", niin seuraavana vuonna M_2 = (1+a)M + dN ja
N_2 = (1+b)N - dN + c.
Tämä voi olla helpompi ratkaista differentiaaliyhtälönä niin että
M'(t) = d*N(t) + aM(t) (I)
N'(t) = (b-d)N(t) + c (II)
En nyt jaksa laskea, mutta a:n, d:n, b:n ja c:n arvoista voi laskea mille suhteelliselle osuudelle N/M stabiloituu.
Nämä luvut voi ratkaista empiirisesti. JA malliin voi lisätä jotain rajoituksia ja muita oletuksia, mutta perusperiaate on tämä.
Käsitellään harjoituksen vuoksi esitettyä differentiaaliyhtälöparia ja suhteen N/M raja-arvoa.
Täsmällisyyden vuoksi tutkitaan mieluummin alkuarvotehtävää, joka koostuu annetuista yhtälöistä (I) ja (II) sekä alkuehdosta M(0) = m ja N(0) = n, missä m ja n siis ovat joitakin tunnettuja vakioita.
Kaikki ratkaisufunktiot tulevat olemaan ratkaisuja koko reaaliakselilla, eikä asiaa korosteta myöhemmin erikseen.
Jälkimmäinen yhtälö (II) on ensimmäisen kertaluvun lineaarinen vakiokertoiminen differentiaaliyhtälö, jonka ratkaisu on (todistus derivoimalla)
N(t) = c/(d-b) + f*exp((b-d)t),
missä f on mielivaltainen vakio, kun d-b != 0. Huomioimalla alkuehto saadaan
N(t) = c/(d-b) + (n - c/(d-b))exp((b-d)t).
Kun d = b, saadaan ratkaisu
N(t) = ct + f,
missä f on mielivaltainen vakio. Huomioimalla alkuehto saadaan
N(t) = ct + n.
Jatkossa alkuehto huomioidaan ilman eri mainintaa.
Koska N nyt tunnetaan, saadaan yhtälö (I) ratkaistua samalla tavoin ensimmäisen kertaluvun lineaarisen vakiokertoimisen differentiaaliyhtälön ratkaisukeinolla ja ratkaisuksi saadaan
M(t) = exp(at)d((c/(ab-ad))exp(-at)+(n-c/(d-b))(1/(b-d-a))exp((b-d-a)t) + K*exp(at),
missä K = m-d(c/(ab-ad) + (n-c/(d-b))(1/(b-d-a))), kun a != 0, d-b != 0 ja b-d-a != 0.
Kun a = 0, saadaan M ratkaistua (jakautuu kahteen osaan sen mukaan, onko d-b != 0 vai ei)
M(t) = (1/2)cdt2 + dnt + m,
kun d-b = 0, ja
M(t) = m + K + cdt/(d-b) - K exp((b-d)t),
missä K = d(n(d-b)-c)/(b-d)2, kun d-b != 0.
Kun a != 0 ja d = b, saadaan vakiokertoimisen yhtälön ratkaisutavalla
M(t) = -(cd/a)t - d(c+an)/a2 + (m+d(c+an)/a2)exp(at).
Kun a != 0 ja d != b ja b-d-a = 0, saadaan
M(t) = exp(at)d((c/(ab-ad))exp(-at)+(n-c/(d-b))t) + (m-cd/(ab-ad))exp(at).
Nyt ollaan valmiita tutkimaan suhteen N(t)/M(t) raja-arvoa, kun t:n annetaan kasvaa rajatta.
Kun a = 0 ja d = b, suhde N/M -> 0.
Kun a = 0 ja b-d < 0, suhde N/M -> 0.
Kun a = 0 ja b-d > 0, suhde N/M -> b/d-1.
Kun a > 0 ja d = b, suhde N/M -> 0.
Kun a < 0 ja d = b, suhde N/M -> -a/d.
Kun a > 0 ja b-d > 0 ja b-d-a = 0, suhde N/M -> 0.
Ehdot a > 0 ja b-d < 0 ja b-d-a = 0 eivät voi olla yhtäaikaa voimassa.
Ehdot a < 0 ja b-d > 0 ja b-d-a = 0 eivät voi olla yhtäaikaa voimassa.
Kun a < 0 ja b-d < 0 ja b-d-a = 0, suhde N/M -> -a/d.
Kun a > 0 ja b-d > 0 ja b-d-a > 0, suhde N/M -> (b-d-a)/d.
Kun a > 0 ja b-d > 0 ja b-d-a < 0, suhde N/M -> 0.
Ehdot a > 0 ja b-d < 0 ja b-d-a > 0 eivät voi olla yhtäaikaa voimassa.
Kun a > 0 ja b-d < 0 ja b-d-a < 0, suhde N/M -> 0.
Kun a < 0 ja b-d > 0 ja b-d-a > 0, suhde N/M -> (b-d-a)/d.
Ehdot a < 0 ja b-d > 0 ja b-d-a < 0 eivät voi olla yhtäaikaa voimassa.
Kun a < 0 ja b-d < 0 ja b-d-a > 0, suhde N/M -> -a/d.
Kun a < 0 ja b-d < 0 ja b-d-a < 0, suhde N/M -> -a/d.
Uskoakseni suurempia virheitä ei ole tuloksiin eksynyt. Huomauttakaa toki, jos jotain löydätte. Filosofista pohdintaa mallista seuraa myöhemmissä merkinnöissä.
tiistai 17. helmikuuta 2009
Järkiperäinen päätöksentekoprosessi
Pyrin kuvailemaan mielestäni keskeisiä vaiheita päätöksenteko-ongelmassa. Vaikka esitän nämä kaavamaisena listana, usein kyseessä on toisteinen ja pitkäkestoinen itseään korjaava ja paranteleva kehityskulku.
Vaihe 1: Tiedon kerääminen
Aluksi pyritään löytämään mahdollisimman paljon tarkkaa, mieluusti numeerista, tietoa ongelmasta, siihen vaikuttavista tekijöistä ja näiden vuorovaikutuksesta. Tässä vaiheessa ei mielestäni ole korrektia syyttää alan vaikuttajia esimerkiksi rasismista tai fasismista. Tulokset ovat sellaisia kuin ovat. Kritiikin täytyy kohdistua pääasiassa metodiikkaan ja kritiikin yhteydessä on suotavaa osoittaa parempi toimintatapa.
Jos kuitenkin vaikuttaa siltä, että joku toimija pyrkii tarkoitushakuisesti vääristelemään tuloksia, hän menettää lähinnä uskottavuutensa kyseisen alan toimijana. Virheitä sattuu tietysti kenelle tahansa, enkä minä ole missään tapauksessa poikkeus. Erityisesti blogit eivät ole sellainen alusta, että voidaan olettaa jokaisen luvun olevan aina täsmälleen oikein. Tietenkin se on suotavaa ja luonnollinen tavoite.
Vaihe 2: Preferenssien selvittäminen
Vaihe sisältää runsaasti diskuteeraamista punaviinilasi kädessä pikkusormi pystyssä. Ihmiset arvostavat erilaisia asioita, eikä niiden paremmuusjärjestys ole mitenkään itsestäänselvä. Mitään varsinaista teoreettisesti rakennettavaa yhtä parasta ratkaisua ei luultavasti usein edes ole olemassa, ellei ongelma kokonaisuudessaan ole lähes puhtaan matemaattinen.
Mahdollisesti muodostettavan utiliteettifunktion suhteen pitää olla hyvin kriittinen. Kaikkea tuloksen arvostukseen vaikuttavaa ei todellakaan ole helppoa ilmaista tiiviissä muodossa, josta yritysjohdon palkitsemiseen käytettävät optiot ovat hyvä ja varoittava esimerkki.
Tarkastellaan vielä toista esimerkkiä. Mahdolliset mittausongelmat sivuuttaen oletetaan, että vaiheen 1 nojalla päädyimme tulokseen, että jossain ihmisryhmässä A keskimääräinen älykkyysosamäärä on 70 ja joissain toisessa ryhmässä B keskimäärin 100. Jos joku mieleltään sairas henkilö ilmaisee preferenssikseen tästä syystä sen, että ryhmä A on viipymättä toimitettava kaasukammioihin, voidaan mielestäni puhua fasistisesta ohjelmasta. Vaiheen 1 suorittaneen tutkijan metodiikassa sen sijaan ei ole välttämättä mitään huomautettavaa, eikä hänen voida ainakaan kovin vähäisen todistusaineiston pohjalta väittää tavoitelleen tällaista poliittista ohjelmaa.
Vaihe 3: Utiliteetin maksimointi
Tähän hengeltään tekniseen vaiheeseen päästään käytännössä hyvin harvoin, eikä se useimmiten edes ole mielekästä tai realistista. Jos kuitenkin ollaan edellisessä vaiheessa päädytty johonkin keinoon, jolla saadaan koko ongelman kokonaistilanne hallintaan esimerkiksi utiliteettifunktiona, seuraa vaihe, jossa kerättyä tietoa hyödyntäen laskelmoidaan paras mahdollinen toimintatapa, kun tiedetään, miten tuloksia arvostetaan.
Vaikka tähän vaiheeseen pääsemistä voidaankin pitää erityisesti poliittisissa ongelmissa mahdottomana, sitä ei kuitenkaan mielestäni ole syytä sivuuttaa arvottomana. Skenaarioanalyysi voi paljastaa kiinnostavia seikkoja seurauksista, jos tuloksia arvostettaisiin tietyllä tavalla. Tällainen analyysi saattaa auttaa löytämään yllättäviäkin puutteita keskustelijoiden argumentaatiossa.
Luulen ainakin joidenkin nettikeskustelujen erimielisyyksistä johtuvan siitä, että näitä vaiheita ei kovinkaan tarkasti erotella. Teksti, tutkielma tai ohjelma nähdään fasistisena, vaikka kirjoittaja ei ole mitään sellaista tarkoittanut. Erityisesti älykkyysosamäärästä kirjoittaminen on tässä suhteessa punainen vaate.
Toinen seikka on argumentaatiovirheiden käsittely keskusteluissa. Tiedän jo etukäteen, että kun jossain vaiheessa kirjoitan tekstiini sanan korrelaatio, joku kirjoittaa kommentteihin, ettei korrelaatio implikoi kausaliteettia. Kuitenkin minä kirjoitan lähtökohtaisesti vain täsmällisesti määritellystä korrelaatiosta satunnaismuuttujien välillä ja lukija näkee tässä jotain päätelmiä, joita minä en koskaan ole kirjoittanut esiin, enkä edes ole tavoitellut. Korrelaatioden tutkiminen ei sinänsä ole argumentaatiovirhe. Tähän tullaan lähes varmasti törmäämään tässäkin blogissa ja viittaan silloin tähän tekstiin.
Vaihe 1: Tiedon kerääminen
Aluksi pyritään löytämään mahdollisimman paljon tarkkaa, mieluusti numeerista, tietoa ongelmasta, siihen vaikuttavista tekijöistä ja näiden vuorovaikutuksesta. Tässä vaiheessa ei mielestäni ole korrektia syyttää alan vaikuttajia esimerkiksi rasismista tai fasismista. Tulokset ovat sellaisia kuin ovat. Kritiikin täytyy kohdistua pääasiassa metodiikkaan ja kritiikin yhteydessä on suotavaa osoittaa parempi toimintatapa.
Jos kuitenkin vaikuttaa siltä, että joku toimija pyrkii tarkoitushakuisesti vääristelemään tuloksia, hän menettää lähinnä uskottavuutensa kyseisen alan toimijana. Virheitä sattuu tietysti kenelle tahansa, enkä minä ole missään tapauksessa poikkeus. Erityisesti blogit eivät ole sellainen alusta, että voidaan olettaa jokaisen luvun olevan aina täsmälleen oikein. Tietenkin se on suotavaa ja luonnollinen tavoite.
Vaihe 2: Preferenssien selvittäminen
Vaihe sisältää runsaasti diskuteeraamista punaviinilasi kädessä pikkusormi pystyssä. Ihmiset arvostavat erilaisia asioita, eikä niiden paremmuusjärjestys ole mitenkään itsestäänselvä. Mitään varsinaista teoreettisesti rakennettavaa yhtä parasta ratkaisua ei luultavasti usein edes ole olemassa, ellei ongelma kokonaisuudessaan ole lähes puhtaan matemaattinen.
Mahdollisesti muodostettavan utiliteettifunktion suhteen pitää olla hyvin kriittinen. Kaikkea tuloksen arvostukseen vaikuttavaa ei todellakaan ole helppoa ilmaista tiiviissä muodossa, josta yritysjohdon palkitsemiseen käytettävät optiot ovat hyvä ja varoittava esimerkki.
Tarkastellaan vielä toista esimerkkiä. Mahdolliset mittausongelmat sivuuttaen oletetaan, että vaiheen 1 nojalla päädyimme tulokseen, että jossain ihmisryhmässä A keskimääräinen älykkyysosamäärä on 70 ja joissain toisessa ryhmässä B keskimäärin 100. Jos joku mieleltään sairas henkilö ilmaisee preferenssikseen tästä syystä sen, että ryhmä A on viipymättä toimitettava kaasukammioihin, voidaan mielestäni puhua fasistisesta ohjelmasta. Vaiheen 1 suorittaneen tutkijan metodiikassa sen sijaan ei ole välttämättä mitään huomautettavaa, eikä hänen voida ainakaan kovin vähäisen todistusaineiston pohjalta väittää tavoitelleen tällaista poliittista ohjelmaa.
Vaihe 3: Utiliteetin maksimointi
Tähän hengeltään tekniseen vaiheeseen päästään käytännössä hyvin harvoin, eikä se useimmiten edes ole mielekästä tai realistista. Jos kuitenkin ollaan edellisessä vaiheessa päädytty johonkin keinoon, jolla saadaan koko ongelman kokonaistilanne hallintaan esimerkiksi utiliteettifunktiona, seuraa vaihe, jossa kerättyä tietoa hyödyntäen laskelmoidaan paras mahdollinen toimintatapa, kun tiedetään, miten tuloksia arvostetaan.
Vaikka tähän vaiheeseen pääsemistä voidaankin pitää erityisesti poliittisissa ongelmissa mahdottomana, sitä ei kuitenkaan mielestäni ole syytä sivuuttaa arvottomana. Skenaarioanalyysi voi paljastaa kiinnostavia seikkoja seurauksista, jos tuloksia arvostettaisiin tietyllä tavalla. Tällainen analyysi saattaa auttaa löytämään yllättäviäkin puutteita keskustelijoiden argumentaatiossa.
Luulen ainakin joidenkin nettikeskustelujen erimielisyyksistä johtuvan siitä, että näitä vaiheita ei kovinkaan tarkasti erotella. Teksti, tutkielma tai ohjelma nähdään fasistisena, vaikka kirjoittaja ei ole mitään sellaista tarkoittanut. Erityisesti älykkyysosamäärästä kirjoittaminen on tässä suhteessa punainen vaate.
Toinen seikka on argumentaatiovirheiden käsittely keskusteluissa. Tiedän jo etukäteen, että kun jossain vaiheessa kirjoitan tekstiini sanan korrelaatio, joku kirjoittaa kommentteihin, ettei korrelaatio implikoi kausaliteettia. Kuitenkin minä kirjoitan lähtökohtaisesti vain täsmällisesti määritellystä korrelaatiosta satunnaismuuttujien välillä ja lukija näkee tässä jotain päätelmiä, joita minä en koskaan ole kirjoittanut esiin, enkä edes ole tavoitellut. Korrelaatioden tutkiminen ei sinänsä ole argumentaatiovirhe. Tähän tullaan lähes varmasti törmäämään tässäkin blogissa ja viittaan silloin tähän tekstiin.
tiistai 10. helmikuuta 2009
Maahanmuuttokeskustelun lyhyt oppimäärä
Suosittelen lämpimästi seuraavaa Youtube-videota kaikille maahanmuuttokeskustelun realiteeteista kiinnostuneille.
sunnuntai 8. helmikuuta 2009
Mediakatsaus: Yle paljastaa karvansa
TV1:ssä lauantaina 7.2.2009 klo 20.30 nähtyjä uutisia voidaan pitää merkkitapauksena. Kiinnostava kohta alkaa ajassa 7:32 ja käsittelee Perussuomalaisten ja Kristillisdemokraattien vaaliliittoa eurovaaleissa 2009.
Toimittaja Jyri Rantalan tekemässä jutussa todetaan seuraavasti:
"Varsinainen ässä piilee vielä hihassa, sillä myös helsinkiläinen kohuvaltuutettu Jussi Halla-aho hinkuu tiettävästi eurovaaleihin. Ulkomaalaisvastaisen Halla-ahon ehdokkuus tuskin riemastuttaisi kristillisdemokraatteja, mutta antaisi perussuomalaisten johdolle mahdollisuuden passittaa kiusallinen rotutohtori turvallisen välimatkan päähän."
En muista koskaan kuulleeni yhtä ala-arvoista nimittelyä Ylen televisiouutisten päälähetyksessä kuin mitä nähty katkelma edustaa. Ovatkohan toimittaja Jyri Rantala ja uutispäällikkö Ilmari Kontio täysin tehtäviensä tasolla neutraaleina tiedonvälittäjinä?
Jussi Halla-ahon oppiarvo on filosofian tohtori, eikä rotutohtorin oppiarvoa ole Suomessa tai missään muuallakaan käytössä. Lisäksi viimeksi perjantaina nähdyssä Pressiklubissa sosiaalipsykologian tutkija Tuuli Anna Mähönen kertoi, että koko rodun käsite on ihmisten yhteydessä ongelmallinen. Ylen uutislähetyksessä tällainen käsite näyttää kuitenkin olevan aktiivikäytössä.
Toimittaja Jyri Rantalan tekemässä jutussa todetaan seuraavasti:
"Varsinainen ässä piilee vielä hihassa, sillä myös helsinkiläinen kohuvaltuutettu Jussi Halla-aho hinkuu tiettävästi eurovaaleihin. Ulkomaalaisvastaisen Halla-ahon ehdokkuus tuskin riemastuttaisi kristillisdemokraatteja, mutta antaisi perussuomalaisten johdolle mahdollisuuden passittaa kiusallinen rotutohtori turvallisen välimatkan päähän."
En muista koskaan kuulleeni yhtä ala-arvoista nimittelyä Ylen televisiouutisten päälähetyksessä kuin mitä nähty katkelma edustaa. Ovatkohan toimittaja Jyri Rantala ja uutispäällikkö Ilmari Kontio täysin tehtäviensä tasolla neutraaleina tiedonvälittäjinä?
Jussi Halla-ahon oppiarvo on filosofian tohtori, eikä rotutohtorin oppiarvoa ole Suomessa tai missään muuallakaan käytössä. Lisäksi viimeksi perjantaina nähdyssä Pressiklubissa sosiaalipsykologian tutkija Tuuli Anna Mähönen kertoi, että koko rodun käsite on ihmisten yhteydessä ongelmallinen. Ylen uutislähetyksessä tällainen käsite näyttää kuitenkin olevan aktiivikäytössä.
lauantai 7. helmikuuta 2009
Mediakatsaus: Halla-aho Pressiklubissa
Kommentoimani pikapeli pelattiin TV2:lla perjantaina 6.2.2009 klo 19.20. Valkealla pelaa nettianalyyseistään tunnettu tohtori Halla-aho ja mustalla pelaavat keskenään neuvottelevat Leif Salmén, Saska Saarikoski ja Ruben Stiller.
Avauksessaan tohtori Halla-aho kertoo aikaisemmin äänestäneensä muun muassa Vihreitä, kuten Osmo Soininvaaraa. Avauksessaan tohtori Halla-aho välttää astumasta ilmeiseen ansaan käyttämällä tarkkoja ilmaisuja, kuten "maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuva", "ennakkoluuloinen" ja "suvaitsematon" tarjolla olleen termin "rasisti" asemasta. Siirto johtaa avoimeen peliin.
Salmén: "No, kyllä hän [tohtori Halla-aho] vähän säälittävä ja surullinen hahmo on. Siis tässä nyt on kyse miehestä, Jussista, joka monomaanisesti keskittyy vieraiden kulttuurien ja vieraiden uskontojen, maahanmuuttajien, pakolaisten ja muiden [...] halveksimiseen ja tekee politiikkaa tällaisen yhden asian ennakkoluulon varassa. Tälle ei voi ennustaa kuin surullista loppua."
Salménin vastaus on kilpapeleissä harvoin nähty Ad Hominem -gambiitti, jossa väittelijä heti avauksessa uhraa uskottavuutensa saadakseen vastustajansa avausvalmisteluiden ulkopuolelle. Loppuosalla musta tempaa aloitteen pakottaen tohtori Halla-ahon vastaamaan esimerkiksi monomaanisuus-teemaan. Mustan vastausta on pidettävä faktuaalisesti heikkona, kuten tohtori Halla-ahon analyyseihin tutustuneet hyvin tietävät. Salmén luultavasti laskee sen varaan, että kyseessä on pikapeli, eikä aikaa ole syvällisempään analyysiin pelilaudan äärellä.
Tohtori Halla-ahon ei kuitenkaan sallita vielä esittävän vastasiirtoaan, vaan Stiller ottaa aloitteen kysymällä häneltä, minkälaiset hänen henkilökohtaiset kokemuksensa maahanmuuttajista ovat. Saarikoski pyrkii horjuttamaan tohtori Halla-ahon asiantuntijuusasemaa siirrollaan "Ei kai niitä siellä Eirassa paljon kävele vastaan".
Tohtori Halla-aho: "Eira ja Ullanlinnahan ovat täynnä maahanmuuttajia ja tästähän Helsingin Sanomat on muistanut moneen kertaan mainita markkinoidessaan sitä, miten hieno asia maahanmuutto ja monikulttuurisuus on..."
Salmén keskeyttää tohtori Halla-ahon vastauksen tavoitellakseen tempovoittoa. Lyhyen käyttämänsä puheenvuoron aikana tohtori Halla-aho kuitenkin onnistui osoittamaan heikkouden Saarikosken asemassa.
Salmén: "Anteeksi, että keskeytän, minkä verran muuten olet matkustellut näissä maissa, joista nämä ihmiset Suomeen tulevat. Esimerkiksi muslimimaissa [...] ja Baltiassa, josta meillä on paljon maahanmuuttajia. Ja Venäjällä ja näin poispäin. Somaliassa et varmaan ole käynyt, ei kukaan meistä."
Siirrollaan Salmén kehittää johdonmukaisesti Saarikosken aloittamaa hyökkäystä tohtori Halla-ahon asiantuntijuusasemaa kohtaan. Kulttuurien tuntemuksen relevanssi maahanmuuttoon liittyvässä pelissä saattaa vaikuttaa vähäarvoiselta, mutta se liittyy erääseen perusasiaan, joka jokaisen edistyshaluisen pelaajan on omaksuttava. Tämä asia on se, että edun saavuttaminen on sitä todennäköisempää, mitä pienemmästä edusta on kysymys. Merkittävää etua voi toivoa vain, kun vastustaja on tehnyt pahoja virheitä. Kiinnostavana nyanssina on huomattava lopussa oleva tunnustus, että kukaan heistä ei ole luultavasti käynyt Somaliassa, joten jos Salménin hyökkäystä ylipäätään pidetään relevanttina, se murentaa myös heidän omaa asiantuntijuusasemaansa. Tämä saattaa olla Salménin pyrkimys niin sanottuun hypermoderniin peliin, jossa asiantuntijuusasemaa hallitaan epäsuorasti ilman omaa asiantuntijuutta.
Tohtori Halla-aho: "Tuota, mun matkakokemukseni Somaliasta, Afganistanista ja Irakista ovat yhtä niukkoja kuin maahanmuuton kannattajillakin keskimäärin varmaankin..."
Tohtori Halla-aho ei välittömästi saavuta puolustuksensa terävintä ajatusta ja näemme, ettei hänen anneta kehitellä vastaustaan pidemmälle, koska hänet keskeyttää Salmén: "No, mutta Pohjois-Afrikka esimerkiksi, sieltähän tulee myöskin aika paljon."
Tohtori Halla-aho: "Mä en oikein näe, millä tavalla on oleellista, olenko mä käynyt siellä. Mehän puhutaan nyt maahanmuutosta."
Puolustus saavuttaa kliimaksinsa ja sisältää samalla vastapeliä koko Salménin taktiikkaa vastaan pakottaen hänet välittömään vastaukseen.
Salmén: "Sinä haukut myöskin muita kulttuureja. Pysytään nyt totuudessa. Sinä haukut esimerkiksi islamilaista kulttuuria sillä tavalla, että se mukamas ihannoi väkivaltaa ja voimaa."
Salménin puolustus ei niinkään pyri osoittamaan hänen taktiikkansa relevanssia, vaan hän yrittää vapauttaa peliään kömpelöllä vastahyökkäysmanöveerillä.
Tohtori Halla-aho: "No, onko Salménille tuttuja esimerkiksi nämä tanskalaisista pilakuvista puhjenneet mellakat."
Mestaripeleissä on tässä nähty esimerkiksi viittauksia muslimien opetuksiin brittiläisissä moskeijoissa, imaamien näkemyksiin terrori-iskuista ja siihen faktaan, että merkittävä osa muslimeista tutkimusten mukaan hyväksyy terrori-iskut. Myös Sharia-lakiin (erityisesti rangaistuskäytäntöön), kivitystuomioihin, kunniamurhiin ja vaimojen kurittamiseen viittaamista pidetään vahvana. Ottaen huomioon pikapelin vaatimukset, tohtori Halla-ahon käsittelyä on pidettävä tyydyttävänä, joskin se mahdollistaa vastapelin.
Salmén: "Väkivaltaa se voi olla, mutta ei se mitään voiman ihannointia, sehän on epätoivon tuottamaa raivoa."
Tohtori Halla-aho: "Epätoivoa?!? Tanskassa julkaistuista pilakuvista?"
Salmén: "Niin, no, kulttuurin mollaamisesta."
Tohtori Halla-aho: "Euroopan kaduilla kannetaan kylttejä ja pamfletteja, joissa vaaditaan leikkaamaan kurkut vääräuskoisilta. Tuo on naurettavaa."
Salmén hukkaa tilaisuutensa tehokkaaseen vastapeliin. Siirtoja ei voida pitää kummaltakaan osapuolelta parhaina mahdollisina, joskin tohtori Halla-aho aivan oikein kiinnittää huomiota Salménin siirtojen naurettavuuteen, joka on aseman kannalta keskeistä.
Salmén: "Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut [kurkun leikkaamisia]."
Tohtori Halla-aho: "Eikö ole tapahtunut? Theo van Gogh ammuttiin ja puukotettiin keskelle katua Hollannissa."
Salmén: "No, mutta herranjumala, yksittäisiä väkivaltatapauksia tapahtuu missä vaan ja kuinka vaan. Miljoona irakilaista on tapettu!"
Theo van Gogh -variantista olisi ollut irroitettavissa enemmänkin erityisesti, koska Salménin vastaus on heikko. On huomattava, että juuri hetkeä aikaisemmin Salmén väitti, ettei tällaisia väkivallantekoja olisi tapahtunut. Theo van Goghin ohella myös Pim Fortuyn, Ayaan Hirsi Alin ja Salman Rushdien tapaukset osoittavat kuitenkin, miten muslimiyhteisö suhtautuu heitä kritisoiviin henkilöihin.
Tohtori Halla-aho: "Miten se [miljoona irakilaista tapettu] liittyy maahanmuuttoon?"
Salmén: "No, se liittyy suoraan tähän... Islamilaisen kulttuurin reaktioihin."
Tohtori Halla-aho ottaa tempovoiton. Vastustaja syyllistyy aikapulassa heikkoon siirtoon ja ainoastaan pelitoverin tulo hätiin pelastaa mustan aseman edes jossain määrin.
Saarikoski: "Se mikä minua siinä samaisessa blogissa, jota minäkin luin, niin kiinnosti, että loppujen lopuksi ei nämä ongelmat Suomessa ole kovin suuria. Meillä on aika vähän maahanmuuttajia. Heidän rikollisuutensa ei loppujen lopuksi ole niin valtavan suurta, että se, että sä jollain tavalla monomaanisesti keskityt mustiin raiskaajiin tai muuhun, niin on mun mielestä jollain tavalla outoa siinä, että meidän tilanne tässä suhteessa ei ole mitenkään hälyttävä ja suoraan sanottuna kun mä katsoin sun blogia, mä katsoin, että ei nämä luvut ole mitään kauheita. [...] Maahanmuuttohan aiheuttaa ongelmia, maahanmuuttajilla on kasvanut rikollisuuden riski, niin se on kaikissa maissa."
Tohtori Halla-aho: "Aivan ja siitä voidaan tehdä johtopäätöksiä."
Parempi olisi lisäksi huomauttaa, että maahanmuuttajien osuus väestöstä on toistaiseksi suhteellisen pieni, mutta kasvu on nopeaa. Lisäksi mestaripelikäytännössä valistaminen rikostilastojen karuudesta pitäisi olla rutiininomaista. Tuore artikkeli Turun Sanomista käsittelee muunnelman erästä modernia päävarianttia.
Peli etenee tavanomaisia latuja Ruotsiin lähteneiden suomalaisten aiheuttamiin ongelmiin. Olemme vankasti molempien osapuolten avausvalmistelujen alueella, eikä mullistavia teoreettisia uutuuksia nähdä. Tohtori Halla-aho voisi tästä huolimatta valita tehokkaammankin vastauksen kuin toteamuksen "tuo on niin kulunutta", jotta variantin historiasta vähemmän perillä olevat kykenisivät seuraamaan peliä. Toki hän myöhemmin valottaa tapauksen historiaa tyydyttävällä tavalla.
Monomaanisuusteemaan palataan tohtori Halla-ahon saatua puheenvuoro:
"En minä keskity monomaanisesti mustiin raiskaajiin. Lehdistö keskittyy monomaanisesti minun muutamiin mainintoihini maahanmuuttajataustaisista raiskaajista ja minun blogini käsittelee maahanmuuton ongelmia. Se on sen blogin ominaisuus, ei minun."
[...]
Tohtori Halla-aho: "Saska Saarikoski itse hysteerisessä kolumnissaan viime vuoden puolella myönsi sen, että Helsingin Sanomat on hyssytellyt maahanmuuttoon liittyviä ongelmia."
Saarikoski ei saanut muotoiltua järkevää siirtoa vastaukseksi. Tohtori Halla-aho voittaa laadun.
Stiller lähtee yrittämään kaksiteräistä "Halla-aho toivoo Vihreiden naisten raiskauksia" -varianttia. Huomaamme siis, että mustalla pelaavat ovat valmistautuneet, mutta tohtori Halla-aho on laskenut pidemmälle. Peli on vahvaa ja varmasti etukäteen suunniteltua.
Tohtori Halla-aho ottaa tilanteen suvereenisti hallintaansa toteamalla kaikkien siirtojensa aluksi: "Toivottavaa on, että kukaan ei tule raiskatuksi." Varustamme tämän siirron huutomerkillä (!) merkkinä erinomaisesta siirrosta. Lisäksi hän hyvin selkeään sävyyn ilmoittaa pitävänsä vastenmielisenä politiikkaa, joka lisää raiskauksia.
Huomaan tohtori Halla-ahon yksinkertaistaneen kohutun kirjoituksensa perusidean äärimmilleen, jonka hän ilmaiseen käyttämällä vertauksena humaltuneena ajamista autolla. Peli on vahvaa ja varustamme siirron huutomerkillä.
Pelimme päättyy Salménin virheeseen:
"Minä erotan tämän tyyppisestä puheesta kaikuja hyvin pimeästä maailmasta, jonka luulin jo jääneen taakse. Tässä spekuloidaan ihmisen pimeimmillä vaistoilla, seksuaalisuudella, raiskauksilla, puhtaalla suomalaisuudella... [...] Sinä olet fasisti!"
Hitler-kortti pelattu:

Musta häviää välittömästi. Jatko on pelkästään muodollisuus.
Avauksessaan tohtori Halla-aho kertoo aikaisemmin äänestäneensä muun muassa Vihreitä, kuten Osmo Soininvaaraa. Avauksessaan tohtori Halla-aho välttää astumasta ilmeiseen ansaan käyttämällä tarkkoja ilmaisuja, kuten "maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuva", "ennakkoluuloinen" ja "suvaitsematon" tarjolla olleen termin "rasisti" asemasta. Siirto johtaa avoimeen peliin.
Salmén: "No, kyllä hän [tohtori Halla-aho] vähän säälittävä ja surullinen hahmo on. Siis tässä nyt on kyse miehestä, Jussista, joka monomaanisesti keskittyy vieraiden kulttuurien ja vieraiden uskontojen, maahanmuuttajien, pakolaisten ja muiden [...] halveksimiseen ja tekee politiikkaa tällaisen yhden asian ennakkoluulon varassa. Tälle ei voi ennustaa kuin surullista loppua."
Salménin vastaus on kilpapeleissä harvoin nähty Ad Hominem -gambiitti, jossa väittelijä heti avauksessa uhraa uskottavuutensa saadakseen vastustajansa avausvalmisteluiden ulkopuolelle. Loppuosalla musta tempaa aloitteen pakottaen tohtori Halla-ahon vastaamaan esimerkiksi monomaanisuus-teemaan. Mustan vastausta on pidettävä faktuaalisesti heikkona, kuten tohtori Halla-ahon analyyseihin tutustuneet hyvin tietävät. Salmén luultavasti laskee sen varaan, että kyseessä on pikapeli, eikä aikaa ole syvällisempään analyysiin pelilaudan äärellä.
Tohtori Halla-ahon ei kuitenkaan sallita vielä esittävän vastasiirtoaan, vaan Stiller ottaa aloitteen kysymällä häneltä, minkälaiset hänen henkilökohtaiset kokemuksensa maahanmuuttajista ovat. Saarikoski pyrkii horjuttamaan tohtori Halla-ahon asiantuntijuusasemaa siirrollaan "Ei kai niitä siellä Eirassa paljon kävele vastaan".
Tohtori Halla-aho: "Eira ja Ullanlinnahan ovat täynnä maahanmuuttajia ja tästähän Helsingin Sanomat on muistanut moneen kertaan mainita markkinoidessaan sitä, miten hieno asia maahanmuutto ja monikulttuurisuus on..."
Salmén keskeyttää tohtori Halla-ahon vastauksen tavoitellakseen tempovoittoa. Lyhyen käyttämänsä puheenvuoron aikana tohtori Halla-aho kuitenkin onnistui osoittamaan heikkouden Saarikosken asemassa.
Salmén: "Anteeksi, että keskeytän, minkä verran muuten olet matkustellut näissä maissa, joista nämä ihmiset Suomeen tulevat. Esimerkiksi muslimimaissa [...] ja Baltiassa, josta meillä on paljon maahanmuuttajia. Ja Venäjällä ja näin poispäin. Somaliassa et varmaan ole käynyt, ei kukaan meistä."
Siirrollaan Salmén kehittää johdonmukaisesti Saarikosken aloittamaa hyökkäystä tohtori Halla-ahon asiantuntijuusasemaa kohtaan. Kulttuurien tuntemuksen relevanssi maahanmuuttoon liittyvässä pelissä saattaa vaikuttaa vähäarvoiselta, mutta se liittyy erääseen perusasiaan, joka jokaisen edistyshaluisen pelaajan on omaksuttava. Tämä asia on se, että edun saavuttaminen on sitä todennäköisempää, mitä pienemmästä edusta on kysymys. Merkittävää etua voi toivoa vain, kun vastustaja on tehnyt pahoja virheitä. Kiinnostavana nyanssina on huomattava lopussa oleva tunnustus, että kukaan heistä ei ole luultavasti käynyt Somaliassa, joten jos Salménin hyökkäystä ylipäätään pidetään relevanttina, se murentaa myös heidän omaa asiantuntijuusasemaansa. Tämä saattaa olla Salménin pyrkimys niin sanottuun hypermoderniin peliin, jossa asiantuntijuusasemaa hallitaan epäsuorasti ilman omaa asiantuntijuutta.
Tohtori Halla-aho: "Tuota, mun matkakokemukseni Somaliasta, Afganistanista ja Irakista ovat yhtä niukkoja kuin maahanmuuton kannattajillakin keskimäärin varmaankin..."
Tohtori Halla-aho ei välittömästi saavuta puolustuksensa terävintä ajatusta ja näemme, ettei hänen anneta kehitellä vastaustaan pidemmälle, koska hänet keskeyttää Salmén: "No, mutta Pohjois-Afrikka esimerkiksi, sieltähän tulee myöskin aika paljon."
Tohtori Halla-aho: "Mä en oikein näe, millä tavalla on oleellista, olenko mä käynyt siellä. Mehän puhutaan nyt maahanmuutosta."
Puolustus saavuttaa kliimaksinsa ja sisältää samalla vastapeliä koko Salménin taktiikkaa vastaan pakottaen hänet välittömään vastaukseen.
Salmén: "Sinä haukut myöskin muita kulttuureja. Pysytään nyt totuudessa. Sinä haukut esimerkiksi islamilaista kulttuuria sillä tavalla, että se mukamas ihannoi väkivaltaa ja voimaa."
Salménin puolustus ei niinkään pyri osoittamaan hänen taktiikkansa relevanssia, vaan hän yrittää vapauttaa peliään kömpelöllä vastahyökkäysmanöveerillä.
Tohtori Halla-aho: "No, onko Salménille tuttuja esimerkiksi nämä tanskalaisista pilakuvista puhjenneet mellakat."
Mestaripeleissä on tässä nähty esimerkiksi viittauksia muslimien opetuksiin brittiläisissä moskeijoissa, imaamien näkemyksiin terrori-iskuista ja siihen faktaan, että merkittävä osa muslimeista tutkimusten mukaan hyväksyy terrori-iskut. Myös Sharia-lakiin (erityisesti rangaistuskäytäntöön), kivitystuomioihin, kunniamurhiin ja vaimojen kurittamiseen viittaamista pidetään vahvana. Ottaen huomioon pikapelin vaatimukset, tohtori Halla-ahon käsittelyä on pidettävä tyydyttävänä, joskin se mahdollistaa vastapelin.
Salmén: "Väkivaltaa se voi olla, mutta ei se mitään voiman ihannointia, sehän on epätoivon tuottamaa raivoa."
Tohtori Halla-aho: "Epätoivoa?!? Tanskassa julkaistuista pilakuvista?"
Salmén: "Niin, no, kulttuurin mollaamisesta."
Tohtori Halla-aho: "Euroopan kaduilla kannetaan kylttejä ja pamfletteja, joissa vaaditaan leikkaamaan kurkut vääräuskoisilta. Tuo on naurettavaa."
Salmén hukkaa tilaisuutensa tehokkaaseen vastapeliin. Siirtoja ei voida pitää kummaltakaan osapuolelta parhaina mahdollisina, joskin tohtori Halla-aho aivan oikein kiinnittää huomiota Salménin siirtojen naurettavuuteen, joka on aseman kannalta keskeistä.
Salmén: "Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut [kurkun leikkaamisia]."
Tohtori Halla-aho: "Eikö ole tapahtunut? Theo van Gogh ammuttiin ja puukotettiin keskelle katua Hollannissa."
Salmén: "No, mutta herranjumala, yksittäisiä väkivaltatapauksia tapahtuu missä vaan ja kuinka vaan. Miljoona irakilaista on tapettu!"
Theo van Gogh -variantista olisi ollut irroitettavissa enemmänkin erityisesti, koska Salménin vastaus on heikko. On huomattava, että juuri hetkeä aikaisemmin Salmén väitti, ettei tällaisia väkivallantekoja olisi tapahtunut. Theo van Goghin ohella myös Pim Fortuyn, Ayaan Hirsi Alin ja Salman Rushdien tapaukset osoittavat kuitenkin, miten muslimiyhteisö suhtautuu heitä kritisoiviin henkilöihin.
Tohtori Halla-aho: "Miten se [miljoona irakilaista tapettu] liittyy maahanmuuttoon?"
Salmén: "No, se liittyy suoraan tähän... Islamilaisen kulttuurin reaktioihin."
Tohtori Halla-aho ottaa tempovoiton. Vastustaja syyllistyy aikapulassa heikkoon siirtoon ja ainoastaan pelitoverin tulo hätiin pelastaa mustan aseman edes jossain määrin.
Saarikoski: "Se mikä minua siinä samaisessa blogissa, jota minäkin luin, niin kiinnosti, että loppujen lopuksi ei nämä ongelmat Suomessa ole kovin suuria. Meillä on aika vähän maahanmuuttajia. Heidän rikollisuutensa ei loppujen lopuksi ole niin valtavan suurta, että se, että sä jollain tavalla monomaanisesti keskityt mustiin raiskaajiin tai muuhun, niin on mun mielestä jollain tavalla outoa siinä, että meidän tilanne tässä suhteessa ei ole mitenkään hälyttävä ja suoraan sanottuna kun mä katsoin sun blogia, mä katsoin, että ei nämä luvut ole mitään kauheita. [...] Maahanmuuttohan aiheuttaa ongelmia, maahanmuuttajilla on kasvanut rikollisuuden riski, niin se on kaikissa maissa."
Tohtori Halla-aho: "Aivan ja siitä voidaan tehdä johtopäätöksiä."
Parempi olisi lisäksi huomauttaa, että maahanmuuttajien osuus väestöstä on toistaiseksi suhteellisen pieni, mutta kasvu on nopeaa. Lisäksi mestaripelikäytännössä valistaminen rikostilastojen karuudesta pitäisi olla rutiininomaista. Tuore artikkeli Turun Sanomista käsittelee muunnelman erästä modernia päävarianttia.
Peli etenee tavanomaisia latuja Ruotsiin lähteneiden suomalaisten aiheuttamiin ongelmiin. Olemme vankasti molempien osapuolten avausvalmistelujen alueella, eikä mullistavia teoreettisia uutuuksia nähdä. Tohtori Halla-aho voisi tästä huolimatta valita tehokkaammankin vastauksen kuin toteamuksen "tuo on niin kulunutta", jotta variantin historiasta vähemmän perillä olevat kykenisivät seuraamaan peliä. Toki hän myöhemmin valottaa tapauksen historiaa tyydyttävällä tavalla.
Monomaanisuusteemaan palataan tohtori Halla-ahon saatua puheenvuoro:
"En minä keskity monomaanisesti mustiin raiskaajiin. Lehdistö keskittyy monomaanisesti minun muutamiin mainintoihini maahanmuuttajataustaisista raiskaajista ja minun blogini käsittelee maahanmuuton ongelmia. Se on sen blogin ominaisuus, ei minun."
[...]
Tohtori Halla-aho: "Saska Saarikoski itse hysteerisessä kolumnissaan viime vuoden puolella myönsi sen, että Helsingin Sanomat on hyssytellyt maahanmuuttoon liittyviä ongelmia."
Saarikoski ei saanut muotoiltua järkevää siirtoa vastaukseksi. Tohtori Halla-aho voittaa laadun.
Stiller lähtee yrittämään kaksiteräistä "Halla-aho toivoo Vihreiden naisten raiskauksia" -varianttia. Huomaamme siis, että mustalla pelaavat ovat valmistautuneet, mutta tohtori Halla-aho on laskenut pidemmälle. Peli on vahvaa ja varmasti etukäteen suunniteltua.
Tohtori Halla-aho ottaa tilanteen suvereenisti hallintaansa toteamalla kaikkien siirtojensa aluksi: "Toivottavaa on, että kukaan ei tule raiskatuksi." Varustamme tämän siirron huutomerkillä (!) merkkinä erinomaisesta siirrosta. Lisäksi hän hyvin selkeään sävyyn ilmoittaa pitävänsä vastenmielisenä politiikkaa, joka lisää raiskauksia.
Huomaan tohtori Halla-ahon yksinkertaistaneen kohutun kirjoituksensa perusidean äärimmilleen, jonka hän ilmaiseen käyttämällä vertauksena humaltuneena ajamista autolla. Peli on vahvaa ja varustamme siirron huutomerkillä.
Pelimme päättyy Salménin virheeseen:
"Minä erotan tämän tyyppisestä puheesta kaikuja hyvin pimeästä maailmasta, jonka luulin jo jääneen taakse. Tässä spekuloidaan ihmisen pimeimmillä vaistoilla, seksuaalisuudella, raiskauksilla, puhtaalla suomalaisuudella... [...] Sinä olet fasisti!"
Hitler-kortti pelattu:

Musta häviää välittömästi. Jatko on pelkästään muodollisuus.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)