Verkkoviha kukoistaa -paneelikeskustelu 31.3.2009

Tarkoituksenamme oli käydä videokuvaamassa verkkovihaa käsitellyt keskustelu, mutta tiedustellessani ministeri Thorsilta (avustajan välityksellä), olisiko sopivaa kuvata tilaisuus, sain vastaukseksi "videokuvaaminen ei ole toivottavaa, koska se voisi häiritä keskustelua". Katsoin korrektiksi noudattaa toivomusta, vaikka tiedostin, ettei se ollut millään muotoa pakollista. Jatkossa olemme tarvittaessa sinnikkäämpiä, koska tunnemme oikeutemme. Hommafoorumin kannalta voitoksi voidaan laskea, että ministeri ei vaikuta halukkaalta lähtemään foorumilaisten kanssa tarkasti dokumentoitavaan väittelyyn.


Varsinaiset panelistit olivat Arcadan mediakulttuurin opettaja Tiina Räisä (vas.), ministeri Astrid Thors ja ylitarkastaja Yrsa Nyman Vähemmistövaltuutetun toimistosta.

Keskustelu noudatti ennalta-arvattavaa yksimielistä linjaa, eikä esimerkiksi teknisistä ratkaisuista käytännössä keskusteltu. Poliisin ilmiantonappi ja henkilökunnan moderointin mainittiin, mutta siihen jäivät varsinaiset vaikutuskeinot.

Kun puhutaan verkkovihasta, puhutaan tietenkin maahanmuutosta ja Halla-ahosta, mutta myös suomenruotsalaisista ja romaneista. Olin yllättynyt siitä, miten vähäisellä huumorintajulla ruotsin kieliset suhtautuvat muun muassa väsyneeseen homotteluläppään. Halla-ahon katsottiin herkästi yleistävän väitteitään koko kansanryhmään, mitä pidän jossain määrin olkiukkomaisena, mutta on myönnettävä väitteessä olevan hieman perää. Räisä nosti esiin verkkokeskustelujen yleisesti ottaen heikon argumentaation muun muassa Helsingin Sanomissa, johon toki täytyy yhtyä. Täsmällisesti muotoillut argumentit ovat kuitenkin niin vaikeita seurattavia, että useimmilla ei riitä kiinnostusta tai kykyä sellaisen keskustelun seuraamiseen, eikä Halla-aholla olisi likimainkaan nykyisen kaltaista kannatusta, mikäli hän olisi tällaista yrittänyt.

Ainoa varsinaisesti kiinnostava osuus oli, kun Thors avoimesti myönsi maahanmuutosta seuraavan ongelmia. Nähdäkseni maahanmuuttokeskustelun täytyykin siirtyä toistaiseksi nähdystä mustavalkoisesta huomattavasti hienosyisempään argumentaatioon, johon yritän myös antaa oman panokseni. On pyrittävä tutkimaan sitä, minkälaisia kustannuksia ja ongelmia tietyn laajuisesta ja laatuisesta maahanmuutosta seuraa, ja tämän jälkeen kansan on saatava sanoa valistunut mielipiteensä siitä, mikä näyttää parhaalta ratkaisulta.