Vanhustenhoidosta

Eilinen Hesarin artikkeli ikääntyvien maahanmuuttajien aiheuttamasta paineesta terveydenhuollolle sai vaihteeksi verenpaineeni nousemaan.

"Saamamme palautteen mukaan maahanmuuttajaan menee [terveydenhuollossa] puolitoista tai kaksi kertaa enemmän palveluaikaa kuin kantaväestöön kuuluvaan. Se on kustannuskysymys."

Maahanmuuttoasiain koordinaattori Anu Wikman-Immosella on asiaan originelli ratkaisu. Hän haluaa lisää rahaa.

Jatkossa esimerkiksi sairaaloiden täytyy huomioida entistä tarkemmin erilaiset uskonnot, ruokailutavat ja erityisesti kielet. Terveyspalveluilla onkin huutava tarve kielitaitoisista hoitajista.

Tehokas terveydenhuolto voi myös näyttäytyä ulkopuoliselle persoonattomana ja suorituskeskeisenä. Vanhustyön keskusliiton suunnittelija Hilkka Linderborgin mukaan maahanmuuttajat toivovat yksilöllistä palvelua.

Vanhustenhoito ei valitettavasti ole edes ikänsä suomalaisen yhteiskunnan eteen töitä tehneiden ihmisten osalta yksilöllistä. Täällä kylmässä Pohjolassa on pyritty tehokkaisiin ratkaisuihin ja mahdollisuuksien mukaan myös automaatioon. Elämän realiteetit ovat karut, kun niukkoja resursseja yritetään venyttää äärirajoille, eikä siinä tippaakaan auta maailmalta haalitun painolastin vaatimukset yksilöllisyydestä. Arkipäivän tilanteesta alalla on Eduskunnassa ansiokkaasti puhunut Tarja Tallqvist (kd).

Edes yksityisellä puolella luulisi tilanteen olevan parempi, mutta valitettavasti näin ei ole. Esimerkkinä voin ottaa Esperi Care Oy:n Tilkan toimipisteen. Mummot maksavat pienestä huoneestaan 3300 - 4500 euroa kuukaudessa, mihin eivät sisälly lääkkeet. Hoitajia pitäisi olla yksi jokaista kahta asukasta kohti, mutta todella rankalla alimiehityksellä mennään. Viriketoiminnasta ja ohjatusta liikunnasta annettavat lupaukset eivät toteudu lähimainkaan. Jos omaisiani olisi kyseisessä laitoksessa, ottaisin viipymättä yhteyttä kuluttajansuojalautakuntaan, sillä markkinataloudessa rahalle pitää saada luvattu vastine.

Onneksi virkamiehissäkin on vielä kenties toivoa, mistä väkevästi todistaa maahanmuuttoviraston maahanmuuttoyksikön johtajan Heikki Taskisen järkiperäinen lausunto:

"Ajatellaan vaikka tilannetta, jossa jonkun kansalaisen omainen on leikkausjonossa, mutta hänen leikkauksensa ei ole akuutti. Sitten henkilön ohittaa ulkomaalainen, jonka leikkaus on kiireellisempi, ja tämä koko ikänsä veroja maksanut joutuu jonon hännille. Siinä voikin mielipide olla vähän erilainen."

Suvaitsevaisella rintamalla ei tietenkään nähdä mitään ongelmaa mamuvanhusten aiheuttamassa kuormituksessa. Meillä kuulemma on varaa hoitaa muutama vanhus. Siltä varalta, että joku ei ymmärrä, minkälaisen ajatusprosessin tuloksena tällaiset lausunnot kumpuavat, valottaa asiaa Anu Silfverbergin kolumni. Luulen suvaitsevaiston suhteen rahaan olevan tyypillisesti jotain samankaltaista kuin Silfverbergillä. He ovat siis niin kertakaikkisen kyvyttömiä raha-asioissa, että edes oman talouden hoitaminen ei onnistu. Ei kai voida kohtuudella olettaa, että heillä olisi mielekkäitä kantoja koko kansakuntaa koskeviin kysymyksiin.