Luin tänään joutavanpäiväistä teosta markkinoinnista, jonka laatu oli niin surullinen, ettei kirja ansaitse edes lähdeviitettä. Se innoitti minut kuitenkin pitkästä aikaa kirjoittamaan rationaalisuuden alkeista.
Havainnollistan kahden esimerkin pohjalta sitä, että minkä tahansa toimintatavan, missä tahansa ongelmatilanteessa, järkevyyden analyysi lähtee siitä, onko toiminta näyttänyt "hyödylliseltä" ratkaisun tekohetkellä. Lopputuloksen perusteella toimintatapaa ei voida arvioida.
Ensimmäinen esimerkki on alkeellinen. Lottoaminen aiheuttaa lottoajan nettovarallisuuden odotusarvon vähenemistä, joten paras taktiikka on panostaa peliin mahdollisimman vähän eli jättää pelaamatta (ei kiinnitetä tässä yhteydessä huomiota utiliteettifunktiolla kikkailuun). Jos Erkki Esimerkki kuitenkin onnistuu saavuttamaan päävoiton, se ei millään tavoin tee Erkin toiminnasta järkevää, sillä hän pelasi väärin ja oli pelkästään onnekas. Onnekkuus ei ole kelvollinen strategia.
Reaalimaailmassa tilanteiden analyysi on vaikeampaa. Sanokaamme, että Erkki Esimerkki olisi huomannut, että yhtiön X osake nousee aina tulosjulkistuksen yhteydessä kymmenen prosenttiä. Tällöin hänen on oman analyysinsä kannalta järkevää ostaa yhtiön X osakkeita ennen tulosjulkistusta. Erkki ei välttämättä tunne syvällisemmin syytä osakkeen hinnan nousulle, hän on vain tehnyt mainitsemani havainnon kurssin reaktiosta. Sen sijaan Harri Harhaton on investoinut merkittäviä ajallisia resursseja yhtiön X kurssin tutkimiseen ja on tietoinen paljon syvällisemmällä tasolla niistä syistä, miksi kurssi on noussut. Hänen tietonsa voivat riittää päättelemään, että kurssi ei tällä kertaa tule nousemaan, eikä hän näinollen sijoita yhtiöön X. Harri toimii oman analyysinsä pohjalta järkevästi, mutta valistuneena sijoittajana hän ymmärtää, että Erkin toiminta ei ole kestävällä pohjalla.
Miten tällaisten perusasioiden hallinta voi olla niin pahasti pielessä joillakin populaaritason teosten kirjoittajilla? Toiminnan järkevyyden analysointiin käytetään pelkästään lopputulosta, eikä esimerkiksi laadita lainkaan tilastoja siitä, onko omissa väitteissä mitään järkeä. Surullista.
Ainoa lukemisen arvoinen materiaali koostuu laadukkaasta tutkimuksesta. Kaikki populaari valitettavasti on luokatonta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti