Kehitysapu

Saamme sillointällöin lukea, että Suomen pientä kehitysavun osuutta bruttokansantulosta (vain 0,44 %) paheksutaan. Haluaisin hieman antaa perspektiiviä, mitä tuo "vain" 0,44 % bruttokansantulosta tarkoittaa.

Ensinnäkin Suomen maksama osuus ei ole mitenkään erityisen pieni, vaan OECD:n taulukosta ilmenee, että vain yhdeksän maata (luultavasti koko maailmassa) on 2007 antanut suuremman osuuden kuin Suomi (0,40 %) keskiarvon ollessa 0,28 % rikkaiden länsimaiden osalta.

Lisäksi tarpeita on kyllä kotimaassakin. Nykyinen kehitysapuun käytetty summa on samaa suuruusluokkaa kuin opintotukeen käytettävä. Kannattaa pitää mielessä, että näitä rahoja jaetaan samasta yhteisestä kassasta ja johonkin kohdistettu euro on jostain muualta pois, mitään itsestään täyttyvää rahakirstua ei ole olemassa. Kehitysavun lisääminen tarkoittaa punakynän käyttöä jonnekin muualle, minkä kohteen jakopolitiikkaa kannattavat poliitikot toivottavasti automaattisesti mainitsevat samassa yhteydessä, kun vaativat kehitysavun lisäämistä. Verojen nostaminen tai syömävelan ottaminen ei voi aina olla kestävä ratkaisu, mutta asia vaatii laajempaa käsittelyä kuin tässä on mahdollista.

Onko kehitysavun hyödystä sitten näyttöä? Viittaan Der Spiegelin artikkeliin, jossa afrikkalainen ekonomisti James Shikwati ilmasee toiveensa: "Jumalan tähden, lopettakaa kehitysapu." Hän menee jopa niin pitkälle, että kertoo avun tuottavan enemmän haittaa kuin hyötyä. Mielestäni häntä kannattaa kuunnella monessa suhteessa. Apu muun muassa häiritsee normaalia markkinataloudellista yritteliäisyyden heräämistä alueella, joten parasta mitä voimme tehdä on kannustaa heitäkin osallistumaan globaaliin palvelujen ja hyödykkeiden tuotantoon ja ostetaan heidän valmistamiaan tuotteita ilman tulleja. Shikwatin näkemykset saavat tukea muustakin tutkimuksesta.

Onko nyt siis tulkittava, että Vihreiden ja heidän hengenheimolaistensa tavoite kehitysavun nostamiseksi 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta (he käyttävät tosin ohjelmassaan ilmeisen virheellistä termiä bruttokansantuote) kaikkien aikojen ovelin juoni köyhien Afrikan valtioiden pitämiseksi köyhinä vai mistä tässä on kysymys. Toisaalta tämä kai on sitä, mitä kohtuudella voi odottaa puolueelta, joka fanaattisesti vastustaa sekä ydinvoimaa että hiilidioksidipäästöjä.

Tämä riittäköön siitä, miten asiat tehdään väärin. Yritetään vielä luoda silmäys siihen, miten asiat oikeasti pitää tehdä.

Tunnetusti Kiinan talouskasvu vuoden 1978 uudistusten jälkeen on nostanut satoja miljoonia ihmisiä köyhyydestä. Prosessin käyntiin paneva voima on ollut maan avautuminen ulkomaisille investoinneille ja saatavissa olleet halvat kädet. Mielestäni niitä pitäisi olla saatavissa myös Afrikassa, joten yksityissektorin investointibuumille Afrikkaan ei pitäisi olla mitään esteitä, jos yhteiskunnalliset olot sen suinkin sallivat. Nähdäkseni Kiinan menestyksen salaisuus on huomattavasti lähempänä omia visioitani kuin Vihreän liiton visiota, jonka mukaan kehitysapua pitäisi merkittävästi lisätä.

Kiinan malli on sitä parasta mahdollista "kehitysapua", jolla on oikeasti vaikutusta.