sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Mediakatsaus: Yle paljastaa karvansa

TV1:ssä lauantaina 7.2.2009 klo 20.30 nähtyjä uutisia voidaan pitää merkkitapauksena. Kiinnostava kohta alkaa ajassa 7:32 ja käsittelee Perussuomalaisten ja Kristillisdemokraattien vaaliliittoa eurovaaleissa 2009.

Toimittaja Jyri Rantalan tekemässä jutussa todetaan seuraavasti:

"Varsinainen ässä piilee vielä hihassa, sillä myös helsinkiläinen kohuvaltuutettu Jussi Halla-aho hinkuu tiettävästi eurovaaleihin. Ulkomaalaisvastaisen Halla-ahon ehdokkuus tuskin riemastuttaisi kristillisdemokraatteja, mutta antaisi perussuomalaisten johdolle mahdollisuuden passittaa kiusallinen rotutohtori turvallisen välimatkan päähän."


En muista koskaan kuulleeni yhtä ala-arvoista nimittelyä Ylen televisiouutisten päälähetyksessä kuin mitä nähty katkelma edustaa. Ovatkohan toimittaja Jyri Rantala ja uutispäällikkö Ilmari Kontio täysin tehtäviensä tasolla neutraaleina tiedonvälittäjinä?

Jussi Halla-ahon oppiarvo on filosofian tohtori, eikä rotutohtorin oppiarvoa ole Suomessa tai missään muuallakaan käytössä. Lisäksi viimeksi perjantaina nähdyssä Pressiklubissa sosiaalipsykologian tutkija Tuuli Anna Mähönen kertoi, että koko rodun käsite on ihmisten yhteydessä ongelmallinen. Ylen uutislähetyksessä tällainen käsite näyttää kuitenkin olevan aktiivikäytössä.

11 kommenttia:

Poropoliisi kirjoitti...

"Rodun käsite on ihmisten yhteydessä ongelmallinen."

Koiraroduista puhuminen ei sitten ole mitenkään ongelmallista.

Muutenkin koko rotukeskustelu on aika koomista seurattavaa. Yksi ja sama ihminen voi aivan hyvin olla sitä mieltä, että mustien paremmuus pikajuoksussa johtuu mustien paremmista geeneistä. Sen sijaan jos kysytään syytä miksi valkoihoiset saavuttavat parempia oppimistuloksia kouluissa, sama ihminen syyttää koululaitosta, joka suosii valkoihoisia. Rotujen olemassaoloa koskevaan kysymykseen hän vastaa "ei tietenkään, koko ajatushan on täysin rasistinen!"

Ajattelija kirjoitti...

"Rodun käsite on ihmisten yhteydessä ongelmallinen"

Tämä on sikäli totta, että olen havainnut luonnontieteissä - erityisesti biologiassa - pyrittävän nykyään kiistämään rotujen olemassaolo ihmisten tapauksessa. Tätä perustellaan näin lyhyesti ilmaistuna sillä, että geenien variaatio populaation sisällä on suurempi kuin rotujen keskiarvojen välillä.

Minulle on kuitenkin jäänyt mielikuva, että tässä on kyse markkinointi kikasta jolla pyritään puhtaasti poliittiseen korrektiuteen. Kuten poropoliisi mainitsee rodun käsitteen käytössä ei ole mitään ongelmia muissa tapauksissa. Kyse on puhtaasti määrittely asia ja biologia pyrkii rodun määritelmää muokkaamalla kiillottamaan kilpeään.

Olkinukke kirjoitti...

Ihmettelen sitä, että biologit eivät ole kyenneet määrittelemään rodun käsitettä tyydyttävästi. En ainakaan löydä viitteitä tästä Wikipedian avulla. Voisiko kyse olla siitä, että käsitteen rotu käyttäminen ihmisen tapauksessa on niin arvolatautunutta synkän menneisyyden vuoksi, että koko käsitteen täsmälliseen määrittelyyn ei haluta ryhtyä.

Kuitenkin kuka tahansa pystyy helposti luokittelemaan valtaosan ihmiskunnasta tiettyihin selviin osiin. Esimerkiksi Thaimaassa on käytössä erilainen hinnoittelu etnisen ryhmän mukaan ja systeemi saadaan toimimaan ilman mittavaa geeniteknistä koulutusta.

No, asia ei vaivaa minua. En tarvitse rodun käsitettä mihinkään.

Anonyymi kirjoitti...

Rodun käsite on juuri siksi ongelmallinen, että geenien variaatio usein maanrajoilla rajatun (ihmis)populaation sisällä suurempaa kuin mitä kulttuurien välillä.

Mutta mikä tärkeintä, vaikka joku ihmisryhmä (esim. miehet) olisivat keskiarvoisesti väkivaltaisempia kuin joku toinen ryhmä (naiset), ei se tarkoita sitä että voitaisiin tehdä MITÄÄN päätelmää ryhmän edustajasta (Pertti on luultavasti väkivaltainen, koska on mies).

Olkinukke kirjoitti...

Ajatellaan esimerkiksi miesten keskipituuksia maailmassa.

Oletetaan miesten pituuksien keskiarvon olevan 178 senttimetriä.

Pelataan peliä, jossa pitää arvata henkilöiden pituuksia henkilöitä näkemättä. Pisteen saa, mikäli osuu oikeaan senttimetrin tarkkuudella.

Edellä kirjoittanut anonyymi ei osaa tehdä MITÄÄN päätelmää henkilön pituudesta häntä näkemättä. Hän ei osallistu koko peliin, eikä saa yhtään pistettä.

Harri Harhaton etenee johdonmukaisesti ja ottaa arvauksekseen ainoan harhattoman estimaatin (178 senttimetriä).

Alamme tutkimaan Harrin arvauksen onnistumista marssittamalla hänen eteensä joukoittain yksittäisiä ihmisiä, joiden pituuden hän joutuu arvaamaan näkemättä heitä. Kun tällä tavalla käydään läpi kaikki maailman miehet, saadaan suhteellisen siististi normaalijakaumaa noudattava jakauma miesten pituuksista ja Harrin saamat pisteet tässä pelissä voidaan laskea hyvällä tarkkuudella, jos jakauman varianssi tunnetaan.

Harri voittaa pelin erittäin suurella marginaalilla. Hänen käsityksensä reaalimaailmasta on ylivoimasen tarkka verrattuna anonyymiin.

Olkinukke kirjoitti...

Jos Harri tuntee jakauman ominaisuudet tarkasti, hän voi ilmoittaa esimerkiksi: "Tämä mies on 177,5-178,5 cm pitkä todennäköisyydellä 0,05."

Mitään ehdottoman varmaa päätelmää hän siis ei osaa sanoa. Suurten ihmismäärien tapauksessa tiedon arvo korostuu esimerkiksi ennustettaessa, miten paljon tietyn kokoisia vaatteita vaateliikkeen kannattaa tilata.

Anonyymi kirjoitti...

Vai että Harri voittaa, kunhan tarpeeksi suuri massa ihmisiä vaan marssitetaan eteen, sanoo ei-anonyymi henkilö nimeltään Olkinukke. :D

Et taida selkeästi olla tieteen piiristä, vaikka tunnet normaalijakauman käsitteen. Juuri tästä löytyy tilastotieteen pahin väärinkäyttö, tehdään päätöksiä yksilöstä kun tiedetään hänen edustamansa ryhmän jakauma tietyn piirteen kohdalla.

Eli, taivutetaanpas rautalangasta henkilölle O. Nukke: tiedämme että henkilö x hakee sairaanhoitajan työpaikkaa. Hän on mies. Normaalijakauman "väkivaltaisuus" keskiarvo sanoo että miehet ovat selvästi (odotusarvoisesti estimoitu vaikkapa 4-kertaiseksi) väkivaltaisempia kuin naiset. Mies ei saa työpaikkaa, koska on pelko siitä että hän on väkivaltainen, ja mahdollisesti kohtelee potilaitaan kaltoin. Mikä menee pieleen?

Pieleen menee se, että todennäköisyys sille että yksilö edustaisi ryhmän oletettua keskiarvoa on itse asiassa erittäin pieni! Järkyttävää!

Summa summarum, in conclusion, yksilöstä tehtäviin päätelmiin EI voida käyttää ryhmän edustamia keskiarvoja.

Tämä ajatus on vain pientä hierontaa ajatusnystyröille, eikä edes tarvitse soveltaa tähän nk. "rotu-oppiin", koska edelleenkin geenien vaihtelu todellakin on huomattavasti laajempaa aikaisemmin mainittujen ryhmien sisällä kuin ryhmien välillä. Mikäli tilastotieteestä on kiinnostunut, kannattaa tutustua käsitteisiin "within group" ja "between group".

Olkinukke kirjoitti...

Tulkitsit väärin, jos kuvittelit anonyymisyytesi häiritsevän minua. Se ei häiritse, tänne on aivan ok kommentoida ilman mitään erityistä nimimerkkiä. Jos keskustelu vilkastuu, on tietysti toivottavaa, että eri anonyymien tunnistamiseksi ja keskustelun seuraamisen helpottamiseksi jokin nimimerkki liitetään mukaan.

Mielestäni on muuten erittäin virkistävää saada aikaan aitoa keskustelua, kiitän siitä.

Voisitko tarkemmin määritellä strategiasi mainitsemassani pelissä, jotta päästään siinä suhteessa täsmällisesti eteenpäin.

Tämän jälkeen voimme ottaa täsmällisemmän kannan siihen, kuka pelin voittaa, mikäli siinä mielestäsi on epäselvää. Siinä ei tosin ole.

Pelin kannalta on muuten oleellista, että strategioita testataan useampia kertoja (voit tulkita tuon suuren yksittäisten ihmisten marssittamisen kilpailijan eteen esimerkiksi näin), sillä muutenhan yksittäisen pelin voitto voisi perustua sattumaan, eikä strategian ylivoimaisuuteen. Olemmeko samaa mieltä?

Olen kyllä täysin valmis puolustamaan Harrin väitettä: "Tämä mies on 177,5-178,5 cm pitkä todennäköisyydellä 0,05." Tietenkään todennäköisyyden numeroarvo ei tässä sinänsä ole oleellinen, tuo on vain hatusta vedetty esimerkki. Pointti on siinä, että Harrin lausunto on täysin totta, mikäli eteen marssitetaan täysin satunnaisesti maailman miesten joukosta valittu yksilö.

Käsitellään vielä sitten antamaasi työnhakuesimerkkiä.

Ei ole aivan ilmeistä, miten numeerisella asteikolla mitataan väkivaltaisuuden määrää (ja miten siitä saadaan normaalijakauma), etkä muotoillut tätä kovin tarkasti tekstissäsi. Esitän täsmällisyyttä saavuttaaksemme oman ehdotukseni.

Sanokaamme vaikkapa, että kyseessä on työnhakijan pahoinpitelemien henkilöiden lukumäärä asuinkunnassaan. Tämä noudattaisi binomijakaumaa, jota voidaan approksimoida kohtuullisella tarkkuudella normaalijakaumalla (tai ongelmatapauksissa mieluummin Poissonilla). Sivuutetaan tekniset ongelmat approksimaatiossa.

Sanokaamme vielä, että miesten pahoinpitelemien osuus on 4-kertainen naisiin verrattuna, jolloin approksimoivan normaalijakauman odotusarvo on samoin 4-kertainen miehillä naisiin verrattuna. Varianssit eivät käyttäydy aivan yhtä yksinkertaisesti, mutta se on sivuseikka.

Kysymykseesi "Mikä menee pieleen?" joudun vastaamaan hieman toisin kuin sinä. Olet nimittäin väärässä siinä, että olisin tästä asiasta suoraan antamassa jonkin yksinkertaisen päätöksen. Päätöksen teko asian pohjalta täytyy kokonaan ymmärtää erilliseksi probleemaksi, enkä ole ehtinyt sitä vielä lainkaan käsitellä. Ongelma ei mielestäni ole lainkaan helppo, eikä minulla edes ole mitään selvää kantaa siitä, miten tässä tapauksessa työnhaun tulos pitäisi päättää. Se vaatii tämän analyysin ulkopuolelle menevää käsittelyä niin työnhaun kuin maahanmuutonkin tapauksessa.

Väitit siis, että kyseessä olisi tilastotieteen väärinkäyttö. Tästä ei ole kysymys. En varsinaisesti siis käytä tilastotiedettä vielä päätöksentekoon, en ole ehtinyt päätöksentekoon asti siis vielä lainkaan. Olen vain todennut vallitsevan matemaattisen tosiasian siitä, että Harrin lausunto on täsmälleen oikea.

Olemmeko nyt samaa mieltä?

Lisäksi tarkennan mahdollisesti omaa käsitystäsi normaalijakauman ominaisuuksista. Todennäköisyys sille, että yksilö edustaa normaalijakaumassa täsmälleen jakauman odotusarvoa on täsmälleen nolla. Kyseisen yksilön väkivaltaisuus on todennäköisyysteorian kielellä melkein varmasti jotain muuta kuin keskiarvon mukainen. Mitään järkyttävää siinä ei ole.

Yksilöstä voidaan siis sanoa kaikenlaista todennäköisyysmielessä hänen edustamiensa ryhmien ja niissä vallitsevien jakaumien avulla. Päätöksenteko tältä pohjalta on erillinen ongelma, eikä mitenkään suoraviivaista. Sitäkin toivottavasti joskus käsitellään, mutta se edellyttänee taloustieteen välineistöä.

Olkinukke kirjoitti...

Kommenttieni yksityiskohdissa on paljonkin heikkouksia. Korjaan ne myöhemmin päivällä, kun aikaa liikenee. Varsinaisessa ydinasiassa pysyn täysin sanojeni takana.

Kirjoitan myös myöhemmin tänään järkiperäisen päätöksenteon etenemisprosessista erillisen blogitekstin, jonka toivon selkeyttävän keskustelua.

Anonyymi kirjoitti...

Eijei, en kritisoinut esimerkkiäsi. Olen pahoillani jos näin ilmensin. Ymmärrän erittäin hyvin tilastotiedettä ja mainitsemasi esimerkki pitää paikkansa, pituus on tosin harvinaisen normaalijakautunutta. Tosielämän muuttujat sen sijaan eivät ole. Mielestäni kuitenkaan varianssi ei itsessään ole ongelma, ja mainitsemani esimerkki miesten väkivaltaisuudesta ainoastaan osoitti, miten päätöksenteossa ei voida tehdä päätelmiä yksilön kohdalle vetäen esimerkkinsä tilastotieteestä.

Eikä minun mielestäni sinun tarvitse korjata asiavirheitä, ymmärrän erittäin hyvin esimerkkisi. Itse menin vain jo pidemmälle, eli esim. juuri rotukeskustelussa, voimmeko oikeasti tehdä päätelmiä siitä että joku rotu on tietynlainen? Ja tätä emme pysty siis tekemään monesta syystä. Ensinnäkin, rodun käsite on täysin turha, koska yksilöllinen geneettinen vaihtelu näiden maantieteellisesti eroteltujen rotujen SISÄLLÄ selittää 90% kaikesta geneettisestä vaihtelusta. Rotujen välille sen sijaan jää vain 10% selitysosuudesta. Toiseksi, edellämainitsemani yksilötason päätelmiä ei voida tehdä ryhmätason keskiarvoista.

Uskoisin, että olet opiskellut tiedettä jonkin verran, sen verran hyvin tilastotieteesi tunnet. Niinpä suosittelisinkin lukemaan esimerkiksi nature geneticsistä (ehkäpä arvostetuin tieteenalan julkaisu) artikkelin "genetic variation, classification & race", jossa erittäin vakuuttavasti tuomitaan täysin mahdottomaksi ajatukseksi alkaa luokittelemaan rotuja jo yksigeenisten sairauksienkin kohdalla, saatika sitten tuhatgeenisten käyttäytymismuotojen ennustajana.

Tämähän eroaa täysin myös eläinrotujen erottelusta, niillä geneettinen vaihtelu rotujen välillä on suurempi kuin mitä rotujen sisällä. Tätä siis tarkoitettiin sanomalla "rodun käsite on ihmisten yhteydessä ongelmallinen". Tuo on aika neutraalisti vielä ilmaistu, itse asiassa se on täysin mahdoton. Varsinkin kun "ihmisrotu" jostain kumman syystä on mieltynyt näihin ryhmittelyihin ja haluaa erotella ne toisistaan "me vs. ne", ja vieläpä ulkonäön perusteella "musta vs. valkoinen".

Lähinnä erittäin harmi on, että julkisiin ohjelmiin ylellä tai muualla niin harvoin saadaan oikeita asiantuntijoita pidempään esittelemään koko tätä tematiikkaa. Rasismin vastustajienkin perusteet kuulostavat yleensä lähinnä vain maailmanparannusjargonilta, kun kerta tieteellistä faktaakin olisi. Ja varsinkin tässä aiheessa valistaminen tuntuu melkeinpä turhalta, koska on enemmänkin niin että jos ihminen on rasistinen, se on aivan sama mitä muut sanovat. Perustelut kyllä aina löytyvät.

Niin ja en siis sanonut että sinä olisit rasistinen. Tämä on vain yleistä selitystä. :)

Olkinukke kirjoitti...

Tutustun varmasti mainitsemaasi artikkeliin.

En nyt sitten rupea käymään tekstieni virheitä läpi, vaikka se voisi jonkun lukijan kannalta olla hyödyllistä.

Keskeisin virhe on joka tapauksessa tuo yritelmäni binomijakaumineen, joka on lyhyesti sanottuna täyttä paskaa. Unohdetaan se nyt varsinkin, kun asia ei ole kovin keskeinen.

Muutakin kielenkäytöltään epätäsmällistä ainesta löytyy, mutta uskon tulevani jotenkuten ymmärretyksi.