Rypäleaseet

Vihreiden joukossa esitetään näkemyksiä siitä, että Suomenkin pitäisi liittyä rypäleaseet kieltävään Oslon sopimukseen. Olisi mielestäni suotavaa, että kansallisen tason poliitikolta tulisi samassa tekstissä näkemys erilaisista rypäleaseet korvaavista järjestelmistä. Meiltä ollaan kovaa kyytiä viemässä jalkaväkimiinoja, joiden merkitystä kuvaileva raportti (pdf) kertoo tylyä kieltään muun muassa vaikutuksesta vihollisen etenemisnopeuteen. Pitäisikö meidän käydä taistoon kivien, keppien ja valkoisten nenäliinojen varassa? Olemme sitäpaitsi sopimuksen ulkopuolella hyvässä seurassa Viron ja Latvian kanssa ja meillä on muutenkin maantieteellisessä mielessä jotain yhteistä.

On tietysti mahdollista, että Vihreissä ei uskota laajamittaisen maasodan mahdollisuuteen. Todennäköisyysarvioissa ja muussakin matemaattisessa masturbaatiossa - olkoonpa se miten tyydyttävää hyvänsä - on vain eräs perustavaa laatua oleva vika. Niiden tuloksiin ei ole koskaan syytä luottaa liian sinisilmäisesti, ei varsinkaan, mikäli väärän arvion seuraukset ovat tuhoisat. Puolustusjärjestelmäämme rakennetaan vuosikymmenien aikajänteellä, joten todennäköisyysarvion on oltava kohdallaan tästä kymmeniä vuosia eteenpäin. Osaavatko Vihreät tosiaan arvioida tulevaisuutta tarkasti? Tuliko esimerkiksi Georgian/Gruusian tilanne yllätyksenä? Montako vuotta etukäteen Vihreissä pystyttiin näkemään kyseinen selkkaus? Minkälaista kalustoa sotatoimissa käytettiin?

Itse edustan näkökulmaa, jonka pääperiaatteena on turvallisuuden luominen uskottavan puolustuksen kautta mahdollisimman pienin kustannuksin.

Yhtenä osana tällaista uskottavaa puolustusta on otettava huomioon laajamittaisen maasodankäynnin uhka, vaikka sen riski epäilemättä onkin vähenemässä. Seuraukset olisivat kuitenkin niin vakavat, että kyseinen riski on huomioitava. Jalkaväkimiinat ja niitä korvaavat järjestelmät (muun muassa rypäleaseet) ovat nimenomaan tällaisen uhkakuvan välineistöä.

Tietojeni mukaan Suomi on toistaiseksi hankkinut raskaisiin raketinheittimiin miina-ammuksia (nimenomaan ajoneuvoja vastaan). Uutisessa ei tarkemmin määritelty, minkälaisia kuorma-ammuksia 155 mm:n tykeille on hankittu, mutta Puolustusvoimien sivuilta löytyy hieman tietoa. Tällaisissa ammuksissa on se yhteinen piirre, että ne ammutaan alueelle vasta, kun vihollisen toimintaa on havaittu, eikä niitä ole tarkoitus kylvää ympäriinsä, jolloin vaikutusalue Suomen resurssitkin huomioiden on väistämättä rajattu.

Rypäleaseiden avulla levitettävien miinojen osalta pystymme epäilemättä luomaan samantyyppisen järjestelmän kuin tavallisillekin miinoille, joka auttaa myöhemmin löytämään ja raivaamaan miinat, eihän miinojen levitystapa sinänsä muuta tätä asiaa mihinkään. Wikipedian tietojen mukaan Juhani Kaskeala on ilmoittanut Suomen hankkimien tykistön kuorma-ammusten toimintavarmuudeksi 99,8 prosenttia. Ottaen nämä asiat huomioon joudun tulkitsemaan, että rypäleaseiden hyödyt ovat suuremmat kuin haitat, koska meidän on myös huomioitava aseiden vaihtoehtoiskustannus siinä mielessä, että kuinka paljon siviilejä säästyy uskottavan puolustuksen (tai käytännön sotatoiminnan yhteydessä tehokkaan puolustuksen) ansiosta. Sodan jälkeen mahdollisesti kuolevat siviilit ovat vain osa kokonaisuutta.